Ensimmäset kolme viikkoa kuntoutumisessa jokainen päivä oli parempi kuin edellinen. Kotiuduin viime perjantaina, lähdin mökille, olin pystyssä aiempaa enemmän ja kävelin pidempiä matkoja mihin olin tottunut.Siitä sai totuuden siitä, että en todellakaan ole vielä kunnossa. Toki pystyn kävelemään ja tekemään joitakin lihaskuntoa kehittävää harjoitusta, mutta mm. selkä ja mieli väsyy todella nopeasti. Selän väsymiseen vaikuttaa sinne tehty iso leikkaus ja murtnuneet nikamat ja aivojen väsymiseen vaikuttaa aivovamma sekä voimakkaat kipulääkkeet.
Vammojen parantumiseen vaikuttaa tärkeimpänä asiana aika, lepo sekä kuntouttavat harjoitteet. Nyt on sellainen tilanne, etten voi lähteä kuntouttamaan itseäni liian aktiivisesti, mutta taas toisaalta, olen tottunut liikkumaan paljon ja tekemään erilaisia asioita joten kuntoutumiseen tarvitsen kärsivällisyyttä ja minun täytyy kuunnella kroppaani huolellisesti.
Monet ovatkin jarrutelleet minun menemistä todella paljon ja se on tietyllä tavalla hyväkin asia, mutta olen huomannut tässä lyhyessäkin ajassa, etten voi liikaa jäädä kuuntelemaan varoituksia ja jarruttelua, koska helposti ajatus kääntyy siihen etten tee sitten niitäkään asioita joita jo voin ja saankin tehdä. Silloin minun on todella täytynyt hakea omasta mielestä energiaa ja positiivista ajattelua etten ole kuitenkaan niin huonossa kunnossa kuin monet ajattelevat, mutta kuitenkin muistaen sen etten ole niin hyvässä kunnossa kuin monet ajattelevat. Minun on itse tunnettava omat rajani sekä noudattaa ammattilaisten antamia ohjeita.
Tärkeimpänä asiana pidän oman ajattelun tervettä käyttämistä varsinkin nyt kun tässä on asiaa käynyt läpi ja tietyllä tavalla hyväksynyt realiteetit missä ollaan nyt ja millainen tuntemus huomenna pitäisi olla, että kuntoutuminen olisi mennyt eteenpäin. Tuntuu hyvältä kirjoittaa, että kuntoutuminen on jokatapauksessa mennyt koko ajan eteenpäin ja olen tapahtuneeseen nähden yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka välillä onkin ollut haastavia päiviä ja kipu ennenkaikkea selässä on ollut lähes sietämätöntä.
Monet ovatkin jarrutelleet minun menemistä todella paljon ja se on tietyllä tavalla hyväkin asia, mutta olen huomannut tässä lyhyessäkin ajassa, etten voi liikaa jäädä kuuntelemaan varoituksia ja jarruttelua, koska helposti ajatus kääntyy siihen etten tee sitten niitäkään asioita joita jo voin ja saankin tehdä. Silloin minun on todella täytynyt hakea omasta mielestä energiaa ja positiivista ajattelua etten ole kuitenkaan niin huonossa kunnossa kuin monet ajattelevat, mutta kuitenkin muistaen sen etten ole niin hyvässä kunnossa kuin monet ajattelevat. Minun on itse tunnettava omat rajani sekä noudattaa ammattilaisten antamia ohjeita.
Tärkeimpänä asiana pidän oman ajattelun tervettä käyttämistä varsinkin nyt kun tässä on asiaa käynyt läpi ja tietyllä tavalla hyväksynyt realiteetit missä ollaan nyt ja millainen tuntemus huomenna pitäisi olla, että kuntoutuminen olisi mennyt eteenpäin. Tuntuu hyvältä kirjoittaa, että kuntoutuminen on jokatapauksessa mennyt koko ajan eteenpäin ja olen tapahtuneeseen nähden yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka välillä onkin ollut haastavia päiviä ja kipu ennenkaikkea selässä on ollut lähes sietämätöntä.
Sanonta aika parantaa haavat pitää tässäkin asiassa paikkaansa täydellisesti, koska joihinkin vammoihin ei auta mikään muu. On luutumista sekä leikkaushaavojen parantumista jne. Mutta odotan innolla sitä päivää kun saan alkaa tekemään asioita normaalilla tyylillä, pääsen kuntosalilleni takaisin treenaamaan ja mahdollisesti jo juoksemaan. Se meneekö siihen kuukausi, kaksi kuukautta, puoli vuotta, vuosi tai mitä tahansa niin on mielestäni merkityksetön. Tärkeintä on tietää se, että kaiken mennessä putkeen näiden asioiden tekeminen voi olla mahdollista. Ne antavat minulle voimaa varsinkin nyt kun olen siinä kunnossa, ettei enää isoja harppauksia kuntoutumisessa tapahdu päivittäin. Vaikka isoja harppauksia kuntoutumisessa ei tapahdu, olen siitä todella kiitollinen, että olen edelleen elämässä mukana ja mikään paikka ei ole halvaantunut. Molemmat vaihtoehdot olivat kuitenkin lähempänä kuin itse ehkä koskaan tulen edes ymmärtämään.
PS. kuva on tapahtuma paikalta kun pelastus henkilökunta oli tullut paikalle.
-Jyrki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti