Olen palautunut hyvällä vauhdilla suhteessa saamiini vammoihin ja olen jatkuvasti törmännyt samaan kommenttiin, että minun fyysinen kunto on auttanut todella paljon palautumisessa todella rajusta törmäyksestä. Itsellä ei ole aiemmin edes tullut ajateltua, että onko sitä hyvässä kunnossa, vaan olen rakentanut tietoisesti liikunnasta luonnollisen osan elämääni. Samalla tavalla kuten syömisen ja kaupassa käynninkin. Onhan ihminen luotu liikkumaan. Olen pyrkinyt aina harrastamaan mahdollisimman monipuolisesti, mutta jo aiemmat vammat ovat rajoittaneet liikuntaa monissa minulle tärkeissä lajeissa. On kuitenkin selvää, että jo kolari tilanteessa eri lihakset ovat estäneet isompien vaurioiden syntymisen.
Kävin eilen tapaamassa neuro psygologia ja hän kuvaili aivovammaani traumaattiseksi aksonivaurioksi joka tarkoittaa, että vaurioita on syntynyt laajalle alueelle aivoissa eli tällaisissa vaurioissa ei ole yksittäistä aluetta joka olisi esimerkiksi tuhoutunut täysin vaan vauriota on laajalla alueella. Hän sanoi, että tärkeimpiä asioita vammasta toipumiseen on lepo, mutta aivojenkin toipumiseen vaikuttaa merkittävästi fyysinen kunto, eli keho kuljettaa aivoihin jatkuvasti happea jolloin aivot jaksavat ottaa vastaan paremmin erilaisia ärsykkeitä sekä palautumaan paremmin levossa. Toipumisennusteeni on kuulemma hyvä, mutta toipumiseen pitää kuitenkin varata paljon aikaa.
Kävelemisen kehittymistä on ollut myös todella mielenkiintoinen seurata. Ensimmäisellä kerralla nousin seisomaan Eva-telineen avulla. Toisella kerralla kun nousin seisomaan tarkoituksena oli käydä kevyt kävelylenkki. Minulta kuitenkin lähti taju, koska olin nälkäinen ja nousin liian nopeasti. Intoa oli liikaa. Kolmannella kerralla kävimme jo kiertämässä osaston ympäri (n. 50 metriä) jne. Sitten kun siirryin jatkohoitopaikkaan, sain oman huoneen ja en ollut enää jatkuvan seurannan alla niin lähdin kokeilemaan, että voisinko käydä wc:ssä ilman tukea. Se onnistui. Illalla minulle oli tulossa vieraita joten päätin, että menen huoneen ovelle vastaan. Sekään ei tuntunut mahdottomalta joten ajattelin seuraavaksi, että käyn kiertämässä osaston jossain vaiheessa ilman tukea ja seuraavana päivänä kävimme sen kiertämässä. Jokaisella kerralla olo on ollut hieman hutera, mutta ajattelin, että "ei voi onnistua jos ei kokeile". Ensimmäiset kävelyt ulkoilmassa olivat noin 50 metriä pitkiä, mutta nyt kävelylenkit ovat kasvaneet jo yli kilometrin pituisiksi. Juuri ennen kolaria kävin juoksemassa noin 20: nen kilometrin lenkin, joten sinne on vielä matkaa, mutta uskon, että pääsen vielä tekemään samanlaisia lenkkejä.
Keskiviikkona minulla oli ensimmäinen treeni kuntosalilla fysioterapeutin kanssa ja sain välittömästi siitä uutta virtaa yrittää entistä enemmän. Se, että kroppa alkoi lämmetä ja sain vähentää pitkä hihaisen paidan päältä toi jo loistavan fiiliksen kroppaan joka heti osoittaa sen, että ihminen on todella luotu liikkumaan ja hyvään fyysiseen kuntoon kannattaa pyrkiä pääsemään.
Mielestäni ei tarvitse olla huippu-urheilija, tykätäkseen liikunnasta, koska se on kaikkien ihmisten syntymäetuus. Sitähän lähetään jo vauvana liikkeelle ja ollaan uteliaita ryömimisestä, konttaamisesta ja kävelemisestä. Tunnen itse tietyllä tavalla nyt samanlaista innostusta liikuntaa kohtaan ja olen iloinen siitä, että olen saanut jo rakennetusta fyysisestä kunnosta on paljon apua toipumiseen ja toivun sen ansiosta nopeammin.
Monipuolisesta liikunnasta on siis yllättäviäkin hyötyjä, joten olen varma etten lopeta liikuntaa koskaan jos minulla vain raajat liikkuvat edes vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti