Fiilis oli huikea, hymyä tai oikeastaan naurua oli vaikea pidätellä kun luistelin ensimmäistä kertaa varusteet päällä kaukaloon. Olin odottanut tätä hetkeä kauan, olin kuntouttanut itseäni hyvin ja tunsin, että olen kunnossa. Olin valmis taas pelaamaan. Luistelu tuntui taas hyvältä! Voima ja nopeusharjoittelut olivat tuottaneet hyvin tulosta, pysyin pelin tempossa kiinni. Luistelu itseasiassa tuntui kevyemmältä mitä se oli koskaan aiemmin tuntunut. Tai ainakaan moneen vuoteen se ei ollut tuntunut niin hyvältä. Olin fiiliksissä. Olihan polvivamma muistuttanut minua kuitenkin säännöllisin väliajoin kahden vuoden ajan. Ainoa mikä tuntui poikkeukselliselta oli tuntuma kiekkoon. Sen ymmärsikin tottakai, koska en ollut sitä harjoittellut. Ainoastaan olin harjoitellut laukausta levyn päältä.
Tietenkin sitä luisteli aluksi vähän varovaisemmin, kääntyi rauhallisemmin jne, mutta silloin tuntui että voi taas elää täysillä. Se tuntui kaikkein hienoimmalta. Hieman polvessa kuitenkin tuntui, että leikkaus oli vasta tehty. Pieni epäilys oli ettei se välttämättä kestä kuitenkaan täysipainoista urheilua.
Kestikö se niin kirjoitan siitä seuraavassa postauksessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti