Isoin askelin eteenpäin!

Kolarista on nyt kulunut reilu kaksi kuukautta ja voin tyytyväisenä huomata, että kunto on mennyt eteenpäin isoin askelin. Isommilla askelilla mitä kukaan uskalsi kaksi kuukautta sitten edes ajatella. Vieläkin on todella matkaa etenkin jaksamisen kanssa, mutta uskon, että siihenkin tulee iso muutos heti kun saan aloittaa aktiivisemman kuntoilun eli tasan kuukauden päästä. Silloin on lääkärintarkastukset sekä selän röntgenkuvaukset. Se etten ole päässyt kuntoilemaan on itsessään syönyt minulta valtavan määrän energiaa.

Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat todella yllättyneet kunnostani nähdessään minut nyt. On myös hienoa huomata, että joskus olo jopa tuntuu "normaalilta" ja joka päivä olo vain paranee. Voiko se todella olla niin, että todella joka päivä olo paranee? Ei se nyt täysin niin mene, että joka päivä mennään isoja harppauksia eteenpäin vaan mielestäni tämä pitää todella suhteuttaa kokonaisuuteen. Perspektiiviä voin hakea siitä, että tasa kaksi kuukautta sitten, eli 11.8. kävelin ensimmmäisen kerran eva-telineen avulla ja 6.8. heräsin koomasta, enkä pystynyt liikuttamaan itseäni ollenkaan. Kädet ja jalat liikkuivat, mutta en voinut esimerkiksi kääntää kylkeä ilman toisen ihmisen apua. Tänään voisin tehdä yli 10 kilometrin lenkin kävellen ja ilman selässä olevia rajoituksia voisin yrittää juoksemista.

Ihmisten tuki on ollut mielestäni yksi tärkeimmistä voimavaroista, että olen pääsemässä takaisin arjen toimien pariin. Olen saanut ihmisiltä valtavan määrän yhteydenottoja ja olen saanut tavata satoja ihmisiä ja käydä heidän kanssaan tilannetta läpi. Vaikka edelleenkin sosiaalisissa tilanteissa minulta loppuu energiat todella nopeasti, mutta se on äärimmäisen hieno huomata, että jaksan kokoajan pidempiä ja pidempiä aikoja. Se antaa taas uskoa huomiseen. Vaikka halauaisinkin nauttia vain ja ainoastaan tästä päivästä ja tästä hetkestä niin kuitenkin uskon, että jonain päivänä voin taas elää niinkuin ennenkin. Kolhuja saaneena, mutta sehän kuuluu elämään, että niitä tulee ja niiden kanssa voi elää.

Jyrki