Kävin maanantaina ensimmäistä kertaa moikkaamassa työkavereita työpaikalla ja olin innoissani siitä mitä näin. Se antoi poltteen siihen mitä varten teen tällä hetkellä töitä kuntoutumisen eteen ja into töihin paluuseen on iso. Näin minun loistavat työkaverit sekä jututin muutamia mahtavia asiakkaita ja huomasin, että minulla on ollut ikävä heitä. Heidän kanssaan oli hieno vaihtaa ajatuksia.
Nyt kuntoutumiseni on ollut minulle nyt isointa työtä mitä vaan voi olla joten arkinen työ on ollut ajatuksissakin hieman etäämmällä. Otsikossa luki, että olisin palaamassa takaisin työn pariin, mutta todellisuus on se, etten ole vielä lähelläkään työkuntoa. En lähelläkään. Toipuminen vaatii nyt niin paljon energiaa ja palautumista, etten ainakaan itse olisi koskaan normaaliolosuhteissa edes voinut kuvitella sitä.
Tein viime sunnuntaina 8 kilometrin kävelylenkin ja olin sen lenkin jälkeen ihan puhki. Selässä tuntui painetta, mutta fyysisen rasituksen lisäksi myös aivot olivat todella väsyneet. Se oli minun ennätykseni kolarin jälkeen ja olen palautunut siitä lenkistä viiden päivän ajan. En olisi koskaan uskonut, että tuollaiset lenkit tuntuvat saavutuksilta, mutta nyt ne todella ovat sitä.
Olen innoissani siitä, että fyysinen kunto kehittyy jatkuvasti vaikka pidänkin aivojen kuntoutumista paljon isompana asiana sekä työnä. Sen vuoksi olen innoissani fyysisen kunnon kehittymisestä, koska se antaa todella paljon energiaa myös aivojen kuntoutumiseen. Eli aivot tarvitsevat kuntoutuakseen happea ja sen vuoksi kunnon kehittäminen on isossa roolissa. Aivot tarvitsevat paljon happea palautuakseen saamistaan vammoista.
On ollut hieman outoa huomata mm. keskusteluissa, että saatan olla ensin mukana todella aktiivisestikin, mutta sitten väsymys saattaa iskeä yllättäen ja silloin on vain päästävä lepäämään. Sitä milloin väsymys yllättää, ei voi sanoa etukäteen. Joskus voin olla pitkiäkin aikoja keskittyneenä, mutta joskus lyhyenkin ajan jälkeen olen yllättäen ihan lopussa. Silloin en vain pysty tallentamaan asioita. Väsymisen ennakointi sosiaalisissa tilanteissa on täysin mahdotonta. Jos pystyn olemaan keskittyneenä pidempään kuin puoli tuntia niin silloin olen jo tyytyväinen, että kehitystä todella tapahtuu. Huomaan, että kokoajan pystyn olemaan pidempiä aikoja aktiivisena, mutta sillä on iso merkitys, että olenko lähiaikoina rasittanut fysikkaani tai aivoja paljon.
Nyt minun on keskityttävä täysillä toipumiseen ja annettava riittävästi aikaa palautumiseen, koska kuntoutuminen on minulle työtä 24/7.
-Jyrki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti