Niin, todellako. Treenaaman, vaikka on selkä kipeänä. Miten ihmeessä nuin voi edes ajatella? Eikö silloin pitäisi levätä ja antaa selän palautua, koska ajanhan pitäisi korjata viat.
Kyllä näin voi ajatella. Ainakin itse ajattelin juuri näin ja sanoin sen ääneen. Oikeastaan siitä ääneen sanomisesta sainkin ajatuksen kirjoittaa tämän postauksen. Olen kuullut äärimmäisen usein kommentin, että nyt pitää levätä, koska on selkä kipeänä tai muita tekosyitä siihen, ettei voi liikkua. Sehän on kuitenkin fakta, että jos jää odottamaan parantumista niin eihän sitä koskaan parane kunnolla. Jos pystyy liikkumaan tai liikuttamaan joitakin paikkoja niin silloin on riittävästi syytä pyrkiä liikkumaan hieman enemmän. Liike saa jokatapauksessa veren kiertämään ja aineenvaihdunta alkaa toimimaan sielläkin missä liikettä tapahtuu. Tämän takia taas paraneminenkin vauhdittuu ja leikatut arvet notkistuvat jne.
Voihan sitä toki ajatella niin, että antaa ajan korjata haavat, mutta aikaa menee vain silloin enemmän, eikä toipuminen tapahdu silloin välttämättä niin hyvin. Sempä vuoksi voinkin todeta, että liike on lääke. Niin yksinkertaista se on. Eli liikkuu sen verran kuin voi ja pyrkii itse vaikuttamaan niin paljon kuin mahdollista. Muistaen kuitenkin ne rajoitukset mitä on. Niihinkään ei saa missään tapauksessa suhtautua ylimalkaisesti, mutta kuitenkin mennen jatkuvasti eteenpäin.
Jyrki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti